Uusia tuulia - ja ihmisiä

Olen aloittanut uuden työn.

Työskentelen edelleen henkilökohtaisena avustajana,

mutta työpaikka on vaihtunut. Se on kehitysvammaisten

asumispalveluyksikkö ja työaika on 8 tuntia päivässä.

Työ on mielenkiintoista ja jokainen päivä on erilainen.

Raskasta on aina välillä, mutta kehitysvammaisten päivässä ne 

pienetkin asiat ovat heille SE ISO JUTTU.

Yksikössä asuvien lisäksi käyn avustamassa ihmisiä myös muualla Oulussa.

He ovat palveluseteliasiakkaita ja heitä on tällä hetkellä viisi (?). Niinä päivinä, jolloin

pitää ns. lentää paikasta toiseen, ovat yhtä hurlumheitä.

Siirtyminen vie oman aikansa ja myös avustamiseen menevät tunnit, joita

kaikille on myönnetty eri määriä.

Jossain vaiheessa pitäisi yrittää ehtiä syödä, käydä vessassa ja vaihtaa kuulumisia työparin kanssa - aina se ei ole mahdollista (siis kuulumisten vaihto).

Tähän asti kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta sen olen huomannut ettei kaikkeen pysty venymään...

Vammaisten oikeudet - onko niitä?

Hei! 

Ensinnäkin kirjoitan tätä viestiä CP - vammaisen avustajana, en vammaisena ja toivon, etten loukkaa ketään - mutta nyt on pakko avautua ja toivon löytäväni viestiin kohtalontovereita (vammaisten mielipiteet erityisesti tervetulleita!)

Elikkäs; nykyinen avustettavani jäi harrastuksestaan tauolle (ei siis lopettanut sitä), niin eiköhän hänen asuinkuntansa sosiaalitoimisto mennyt pudottamaan avustamiseen tarvittavat tunnit puoleen edellisestä (viime vuonna niitä myönnettiin hänellle 30 h / viikko, tammikuusta 2018 alkaen 15 h / viikko).

Vaikka avustettavallani onkin CP - vamma, hänen päänsä sekä järkensä toimivat erittäin hyvin. Lisäksi hänen kotipaikkakuntansa sosiaalitoimisto on katsonut, että koska hän asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä, niin kyllä hän sieltä saa avun kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, avustamiset ruokailussa yms.

Paitsi, että näin ei todellakaan ole, sillä kyseisessä yksikössä asuu myös sellaisia asukkaita, jotka vammansa vuoksi tarvitsevat apua 24/7, toisin kuin avustettavani. 

Kyseisellä henkilöllä on kasvisruokavalio, eikä hän syö taloon tilattavia ruokia (ne ovat aika hintavia), koska haluaa tuoretta ruokaa asunnossaan eikä hän aina edes syö kotona. Siitä huolimatta sosiaalitoimi ehdotti, että tehkää ruokaa useammaksi päiväksi ja laittakaa se pakkaseen, niin on sitten ruokaa. Ei mahda pakastettu kasvisruoka olla samanmakuista, kuin saman päivän aikana valmistettu...

Lisäksi haettiin yhtä kolmipäiväistä festaria varten lisätunteja 18 kpl, mutta saatiin vain 9 kpl ja kun kysyttiin perusteluja, niin niitä ei saatu. Ei saatu myöskään 5 kpl lisätunteja kyseisen viikon alkupuolelle eli nyt sitten pitäisi selvitä ne festarit 8 :lla tunnilla per päivä. Koska on myönnetyy jo 15 tuntia, niin niiden 9 lisätunnin pitäisi riittää. Näin se sosiaalitoimi tukee nuoren CP-vammaisen naisen elämää - NIIN VARMAAN!! 

Tämän viikon päivät onneksi saatiin kasaan (siis huominen ja perjantai) pienen organisoinnin jälkeen, mutta on tosi rasittavaa, kun aina tulee vastaan se kysymys "riittävätkö tunnit?"

UGH - olen puhunut!!

Uusi vuosi ja tärkeää asiaa

Hyvää alkanutta vuotta 2018 kaikille blogini seuraajille!

Ajattelin tänään kirjoittaa aiheesta, josta olen saanut kuulla pidemmän aikaa. Työhöni henkilökohtaisena avustajana etuihin kuuluvat ilmaiset keikat, matkat ja hotellit. Moni on sanonut, että "onpas mukavaa, että sun ei tarvitse maksaa mistään noista mitään, vaan pääset ilmaiseksi mukaan!". Työtäni minä en tee kuitenkaan tee pelkästään noiden etujen vuoksi, vaan siksi, että haluan auttaa ihmisiä. 

Monesti mietin, että jos olisin itse vastaavanlaisessa tilanteessa (esimerkiksi CP - vammainen pyörätuolissa), niin en minä avustajaani kyllä helpolla päästäisi. 

Otetaan esimerkkinä vaikkapa konserttimatka Oulusta Helsinkiin pariksi päiväksi. Meillä "normaaleilla" ihmisillä se menee näin, että ensin ostetaan liput konserttiin ja sitten varataan matkat ja majoitus sekä lähtöpäivänä pakataan laukut ja "That's it". Paikan päällä ehtii sitten katsoa julkisten aikataulut ja muut systeemit. 

Minun työssäni asia ei mene tällä tavalla. Ensiksi pitää varata ne konserttiliput ja samalla katsoa, onko konserttiin myynnissä pyörätuolipaikkoja. Liput pitää lunastaa lähimmästä Primasta, sillä pyörätuolipaikkoja ei myydä netissä (kyllä, tämä on totta!). Sitten kun liput on varattu, mietitään sitä, että ollaanko paikan päällä 1 vai 2 yötä. Nyt päädyttiin kahteen yöhön, koska sitten ei tule kiire Helsingissä. 

Sitten etsitään hotelli mahdollisimman läheltä, ettei matkoihin mene aikaa ja rahaa. Hotelleihin pitää soittaa erikseen ja varmistaa, pääseekö sinne pyörätuolilla, koska sitä(kään) ei netissä kerrota. Hotelli löytyy ja varaus onnistuu kätevästi netissä. Maksun voi onneksi hoitaa paikan päällä. 

Sitten junamatkat eli suoraan VR:n sivuille. Pitää etsiä juna, joka ei lähde liian aikaisin, mutta ei ole perillä liian myöhään (molempiin suuntiin siis) ja sellaiset aikataulut onneksi löytyvät. Junat ovat molemmat onneksi IC - junia eli paikka pyörätuolille löytyy sekä meno - että paluumatkalle. Liput ostetaan ja tulostetaan. 

Seuraavaksi onkin sitten edessä lisätuntien hakeminen avustajalle sekä ateriakorvaushakemusten täyttö. Ennen matkaa tehdään avustettavan kanssa vielä lista mukaan otettavista vaatteista, tavaroista ja lääkkeistä. Aikataulut ilmoitetaan myös hänen asumispalveluyksikköönsä. 

Eli myös ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen avustaja on koko ajan töissä, mutta minä en valita, vaan haluan ensisijaisesti, että avustettavallani on kaikki hyvin :)