Sunnuntai 5.5.2024
Mulla alkoi kesäloma 29.4.2024. Pitäisi ottaa rennosti ja
olla iloinen ja onnellinen. Miksi? Edelleenkin odotan kontrolliaikaa sinne
Oysin kuntoutuspoliklinikalle ja sen ajan piti tulla jo melkein kuukausi
sitten. Kaiken lisäksi en vieläkään tiedä, jatkuuko neuropsykologinen
kuntoutus. Se oli mulle kuin terapiaa ja nyt en voi puhua kenellekään. Tai
kyllä voisin, mutta kun en halua kuormittaa ketään omilla huolillani ja
murheillani. Eivät he kuitenkaan jaksaisi kuunnella vuodatustani.
Viikon päästä on äitienpäivä. Olen sekä omassa että mieheni
perheessä ainoa, joka ei ole äiti. En osaa sanoa, tuleeko minusta koskaan
äitiä. Itsehän olen siis lapsettomuushoitojen tulos. Tämä asia ahdistaa minua
ja se tuntuu koko ajan myös kamalan painostavalta. Itse olen jo luovuttanut
asian suhteen, mutta mieheni ei. En kohta enää jaksaisi koko hommaa. Mulla on
tulevaisuudessa tarkoitus valmistua ja mennä töihin. En ole todellakaan
suunnitellut mitään äitiyslomaa, imettämistä, vaipanvaihtoa tai unettomia öitä
(niitä kun on jo muutenkin). Miksi ei voi olla elämää ilman lapsia?
Tämmöinen vuodatus taas tänään – oli vaan pakko purkaa ne
tähän ”paperille”…
