Turvallista vai turvatonta?

 Kirjoitan tätä tekstiä Oulun turvakodista.

Tulin tänne maanantaina iltapäivällä, koska en kokenut enää olevani turvassa kotona.

Kyseessä on siis henkinen ja taloudellinen väkivalta, joiden uhri olen minä.

Päivät ovat menneet kuin sumussa eikä helpotusta näy. 

Kävin tänään eka kerran ulkona (aamulla, koska vähän ihmisiä liikkeellä).

Tein myös aikamoisen päätöksen eli irtisanouduin työstäni.

Tämä päätös oli yhteinen sekä minun että esihenkilöni kanssa.

Koin, että en saanut tarpeeksi tukea työssäni (sama juttu kuin edellisessä työpaikassa).

Varmasti tästä(kin) tulee huutoa Matiakselta, mutta ainakin olen turvassa siltä.

Eipä muuta - aivot eivät oikein toimi.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Ollaan vuodessa 2026. 

Oikeastaan viime syksyn kaikki voimavarat menivät kandidaatin opintojen viimeiseen harkkaan, joka kesti 7,5 viikkoa. 

Ihme ja kumma, valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi ja varhaiskasvatuksen opettajaksi joulukuussa 2025. Sain siis kandiopinnot päätökseen 2,5 vuodessa. 

En usko sitä vieläkään todeksi, joten täytyy sanoa että olen mahdottoman ylpeä itsestäni. 

Valmistumiseni jälkeen yritin olla vähän aikaa töissä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. 

Onneksi helmikuun alussa minulle avautui vakituinen varhaiskasvatuksen opettajan virka yksityisestä päiväkodista, 4-5-vuotiaiden ryhmästä. 

Nyt olen ollut töissä vajaan viikon ja tykkään työstäni tosi paljon! 

Ennen töiden alkamista ehdin palautua kunnolla ja tehdä paljon itselleni mieluisia asioita.

Olen päättänyt, että keskityn nyt omaan hyvinvointiini sekä jaksamiseeni. 

Tärkeintä on työ ja en stressaa kuoron suhteen.