Kaija Koon kappaleessa "Hanat aukeaa" lauletaan "Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan. Kun tahtomattaankin se palaa. Kun sekoittuu varjot valoihin ja kaikki mennyt jää. Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää?"
Sama koskee minua ja varsinkin nyt. Viime vuonna tähän aikaan sattui jotain surullista, kun meidän hartaasti odottamastamme ja toivomastamme vauvasta tuli enkeli. Yritän saada ajatuksen taka-alalle, mutta silti se pyrkii väkisinkin mieleeni. Toivottavasti olo helpottaa, kun "pahimmat päivät" ovat ohi.
Jotain positiivista on myös tapahtunut. Olen saanut kasvatustieteen aineopinnot siihen vaiheeseen, että enää on jäljellä proseminaari. Opintopisteitä on kasassa jo 37. Lisäksi ensimmäinen kuntoutusjakso on viikolla 21 eli pääsen vähän lomailemaan. Lisäksi olemme pikkuhiljaa alkaneet suunnitella kesälomareissua tälle vuodelle.
Kyllä elämä voittaa jälleen jossain vaiheessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti