Yksin yksinäisyydessäni

Kirjoitan taas, kun on pakko purkaa.

Olen tässä viime viikkoina, päivinä ja tunteina pohtinut monia eri asioita:

Opintojen nopeuttaminen. Tällä hetkellä opintopisteitä on 85 ja kandidaatin tutkintoon niitä vaaditaan 180. Suoritettavana on siis vielä 95 opintopisteen edestä kursseja. Tosin en tiedä, miten saan hyväksi luettua kasvatustieteen aineopintoja. Entäpä, jos opintojen nopeuttaminen aiheuttaakin lisää kuormitusta? Hirvittää jo ajatellakin, miten jaksan ja kestän kaiken kuormituksen. Olen laittanut sähköpostia opintopsykologille ja keskiviikkona 10.4.2024 aion mainita asiasta myös omalle opettajalleni.

Cassiopeian vuosijuhlat. Rakas kuoromme täyttää 45 – vuotta. Tulossa on iso tapahtuma, joka myös vaatii kaikenlaista työskentelyä ja oppimista. Helpotusta toi onneksi se, että toisella puoliajalla (jolloin kappaleita pitää laulaa ulkoa) SAA OLLA nuotit esillä. Ehkä eniten stressiä ja kuormitusta aiheuttaa se, miten oma kehoni (lähinnä pää, selkä ja jalat) kestää kuormituksen. Voisin tietty kysyä, saisinko lavalle vaikkapa tuolin yms.

Miten päästä mukaan ryhmään? Tätä kysymystä olen miettinyt jo viime syksystä asti. Toisaalta on hyvä, että välillä on niitä omiakin juttuja, joita tekee yksin (esim. opiskeluun liittyvät tehtävät), mutta aina kun on kyse ryhmätyöstä, niin minun on todella vaikeaa mennä mukaan johonkin ryhmään. Tähän vaikuttaa myös peruskouluajan koulukiusaaminen, jolloin minut jätettiin aina jonkin ryhmän ulkopuolelle tai kukaan ei halunnut tehdä kanssani pari tai – ryhmätöitä. Olen siis aika yksin yksinäisyydessäni yliopistolla

Neurologiset oireet. Tällaisia oireita on esiintynyt joko enemmän tai vähemmän: päänsärky, väsymys, stressi, kuormitus, näköhäiriöt, ärtyneisyys, itkuherkkyys, keskittyminen (keskityn joko liikaa tai en pysty keskittymään lainkaan), unihäiriöt, muistivaikeudet, unohtelu, sosiaaliset tilanteet, ahdistus, masennus…