Tänään on lapsettomien lauantai. Minulle on ollut aina selvää, että haluan lapsia. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että niiden saaminen ei olekaan niin yksinkertaista ja/tai helppoa. Kerran olen ollut raskaana ja sekin meni kesken. Itse olen lapsettomuushoitojen tulos. Toki olen iloinen ja onnellinen niiden puolesta, joilla on lapsia ja myös niiden puolesta, jotka odottavat perheenlisäystä. Välillä omat tunteeni ovat kuitenkin ristiriidassa muiden onnellisuuden takia. Vaikeita ovat erityisesti äitienpäivät ja isänpäivät, vaikka omat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita siinä missä muutkin. Opiskelen varhaiskasvatusta ja varsinkin työssäoppimispaikoissa olen törmännyt usein kysymykseen "onko sulla omia lapsia?". Mitäpä tuohon edes vastaisi...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti